Torstai, 14 joulukuuta 2017
UNRIC logo - Suomi

YK omalla kielelläsi

YK:lla ollut merkittävä rooli ydinaseiden vastaisen normin kehityksessä

Ydinkoe Bikinin atollilla 1954 Kuva Yhdysvaltain hallinto

26.9.2017. Kansainvälistä päivää ydinaseiden täydelliselle poistamiselle vietetään tänään. Tähän mennessä Yhdistyneet kansakunnat ei kuitenkaan ole saavuttanut yhtä sen vanhimmista tavoitteista – maailmanlaajuista ydinaseriisuntaa. Tänä päivänä maailmassa on edelleen 15 000 ydinasetta ja useat maat eivät ole ratifioineet viimeisintä ydinsulkusopimusta (Treaty on the Non-Proliferation of Nuclear Weapons, NPT). Historiaa tarkasteltaessa kuitenkin voi huomata, että ydinaseiden käytöstä on tullut yhä epätodennäköisempää, osittain YK:n normeja luovan järjestelmän ansiosta.  

Samaan aikaan kun maailman ydinasevallat pidättäytyvät ratifioimasta ydinasekieltosopimuksia, niihin näyttää purevan vahvistuva normi aseiden käyttöä vastaan. Esimerkkinä tästä on tapa, jolla Yhdysvaltain päätöksentekijät ovat toimineet Hiroshiman ja Nagasakin vuoden 1945 pommitusten jälkeen. 

Yhdysvallat on ollut osallisena monissa konflikteissa ja jännittyneissä tilanteissa toisen maailmansodan jälkeen, kuten Kuuban kriisissä ja Korean ja Vietnamin sodissa. Mutta samalla kun ydinaseiden käytön mahdollisuutta väitetysti harkittiin, ei kummaltakaan puolelta laukaistu yhtäkään ydinpommia. 

Kylmän sodan pattitilanteiden aikaan YK jatkoi sen normeja luovan oikeudellisen kehyksen kehittämistä, sillä ydinaseriisunta oli säilynyt sen yhtenä tärkeimmistä ja kiireellisimmistä tavoitteista sitten järjestön perustamisen toisen maailmansodan jälkeen. Hiroshiman ja Nagasakin pommitusten muisto oli vielä tuoreena mielessä, ja siten ydinaseriisunta olikin yleiskokouksen ensimmäisen päätöslauselman aihe vuonna 1946. Siitä lähtien YK on jatkuvasti myötävaikuttanut edistyksellisesti ydinaseiden leimaamiseen. 

Aseet on kielletty laajan oikeudellisen kehyksen kautta. Tämä pitää sisällään NPT:n, sopimuksen ydinasekokeiden kieltämiseksi ilmakehässä, ulkoavaruudessa ja veden alla, joka tunnetaan myös osittaisena ydinkoekieltosopimuksena (Partial Test Ban Treaty, PTBT) ja täydellisen ydinkoekieltosopimuksen (Comprehensive Nuclear-Test-Ban Treaty, CTBT), joka allekirjoitettiin vuonna 1996, mutta joka ei ole tullut vielä voimaan. 

YK:n normeja luovan työn lisäksi monet muut tekijät, kuten yleinen mielipide ja keskinäiset pelotteet, ovat vaikuttaneet siihen, että ydinaseiden käytöstä on tullut epätodennäköisempää. YK on kuitenkin edistänyt maailmanlaajuista taistelua asesulun puolesta ja jatkaa yhä sitä. 

YK:n pääsihteeri António Guterres on hiljattain vaatinut maita esittämään tukensa normille ratifioimalla laillisesti sitovia sopimuksia ydinaseista, sillä hän tiedostaa, että sitovat sopimukset ovat normeja tehokkaampia: ”Maailmanlaajuinen, yksipuolisille kielloille perustuva normi ydinkokeita vastaan on ollut olemassa lähes 20 vuotta. Arvostan tätä itsehillintää, mutta se ei ole tarpeeksi.” 

Tärkeä askel ydinasesulun oikeudellisen kehyksen kehityksessä otettiin viime viikolla, kun ydinasesulkusopimus avattiin allekirjoituksille. 

“Tänään me juhlimme oikeutetusti tätä virstanpylvästä”, Guterres sanoi allekirjoitusseremoniassa. ”Nyt meidän täytyy jatkaa tällä vaikealla tiellä kohti ydinasekalustojen hävittämistä.”

Maanantaina 18.12. vietetään kansainvälistä siirtolaisten päivää.

Mainospalkki
Mainospalkki
Mainospalkki