KOHTI LAAJEMPAA VAPAUTTA: Kehitystä, turvallisuutta ja ihmisoikeuksia kaikille

Tiivistelmä pääsihteeri Kofi Annanin raportista

Johdanto: Historiallinen mahdollisuus vuonna 2005

Yhdistyneiden kansakuntien jäsenvaltiot hyväksyivät vuosituhatjulistuksen vuonna 2000. Syyskuussa 2005 maailman johtajat kokoontuvat New Yorkiin huippukokoukseen arvioimaan julistuksessa esitettyjen vuosituhattavoitteiden (Millennium Development Goals) edistymistä. In Larger Freedom -raportissaan pääsihteeri ehdottaa uuden toimintaohjelman hyväksymistä ja toimeenpanemista syyskuun huippukokouksessa. Ehdotukset ovat toteutettavissa vain, jos uudistusten ja periaateratkaisujen taakse saadaan riittävästi poliittista tahtoa.

Vuosituhatjulistuksen jälkeisten tapahtumien takia kansainvälisen yhteisön on päästävä yksimielisyyteen keskeisistä haasteista ja niiden tärkeysjärjestyksestä sekä muutettava konsensus kollektiiviseksi toiminnaksi. Toiminnan täytyy perustua eri puolilla maailmaa asuvien ihmisten tarpeisiin ja toiveisiin. Maailman on edistettävä samanaikaisesti niin turvallisuutta, kehitystä kuin ihmisoikeuksia, sillä muuten yksikään niistä ei voi toteutua.
Ihmiskunta tarvitsee turvallisuutta, kehitystä ja ihmisoikeuksia.

Maailman uhat ja mahdollisuudet ovat kietoutuneet toisiinsa. On jokaisen maan oman edun mukaista, että niitä käsitellään tehokkaasti. Laajempi vapaus voidaan saavuttaa vain valtioiden välisen kestävän globaalin yhteistyön kautta. Maailma tarvitsee vahvoja ja pystyviä valtioita, kansalaisyhteiskunnan ja yksityisen sektorin kumppanuutta sekä tehokkaita alueellisia ja globaaleja hallitustenvälisiä instituutioita mobilisoimaan ja koordinoimaan yhteistä toimintaa. Yhdistyneitä kansakuntia pitää muokata uuteen suuntaan ennennäkemättömällä rohkeudella ja teholla. 

I.    Vapaus elää ilman puutetta

Viimeisten 25 vuoden aikana äärimmäinen köyhyys on laskenut nopeammin kuin koskaan ennen. Silti kymmenet maat ovat köyhtyneet entisestään. Yli miljardi ihmistä elää yhä alle dollarilla päivässä. Joka vuosi kolme miljoonaa ihmistä kuolee HIV/AIDS:iin ja yksitoista miljoonaa lasta menehtyy ennen viisivuotissyntymäpäiväänsä.

Tämän päivän sukupolvi on ensimmäinen, jolla on riittävät resurssit ja teknologia vapauttaa koko ihmiskunta puutteesta sekä varmistaa, että kaikilla on oikeus kehitykseen. Vuosituhattavoitteet koskevat niin äärimmäisen köyhyyden puolittamista, lasten peruskoulutusta kuin tarttuvien tautien pysäyttämistä. Vuosituhattavoitteista on tullut maailmanlaajuisesti hyväksytty kehityksen mittapuu, jonka niin lahjoittajat, kehitysmaat, kansalaisyhteiskunta kuin merkittävät kehitysinstituutiot ovat omaksuneet.

Vuosituhattavoitteiden saavuttamisen takarajana on vuosi 2015. Tavoitteet voivat toteutua vain, jos kaikki osapuolet irrottautuvat vanhoista toimintamalleista ja lisäävät panostustaan heti.

Vuosituhattavoite luoda globaali kumppanuus kehitykselle täytyy saavuttaa vuonna 2005. Tavoitteesta sovittiin Monterreyn kansainvälisessä kehitysrahoituskonferenssissa ja Johannesburgin kestävän kehityksen huippukokouksessa vuonna 2002. Kumppanuus perustuu molemminpuolisille velvollisuuksille ja vastuullisuudelle: kehitysmaiden täytyy vahvistaa hallintoaan, taistella korruptiota vastaan, edistää yksityisen sektorin kasvua ja valjastaa kansalliset resurssit kehitysstrategioiden käyttöön. Kehittyneiden maiden taas täytyy tukea kehitysmaiden pyrkimyksiä lisäämällä kehitysapua, laajoilla velkahelpotuksilla ja ottamalla kehitysnäkökulma huomioon kaupankäynnissä.  

Vuoden 2005 kehityspäämäärät ovat:

• Kansalliset strategiat: Jokaisen äärimmäisestä köyhyydestä kärsivän kehitysmaan tulee vuoteen 2006 mennessä hyväksyä ja toimeenpanna riittävän tehokas kansallinen kehitysstrategia, jotta vuosituhattavoitteet voitaisiin saavuttaa vuoteen 2015 mennessä. Jokaisessa strategiassa täytyy ottaa huomioon seitsemän laajaa kokonaisuutta: sukupuolten tasa-arvo, ympäristö, maaseuturakentaminen, kaupunkirakentaminen, terveydenhuolto, koulutus sekä tiede, teknologia ja innovaatiot.
• Kehitysrahoitus: Kehitysapu pitää kaksinkertaistaa seuraavien vuosien aikana. Lahjoittajamaiden ei tarvitse tehdä uusia sitoumuksia, vaan pitää jo tekemänsä lupaukset. Jokaisen kehittyneen maan tulee varmistaa, että sen virallinen kehitysapu on vähintään 0,7 % maan bruttokansantulosta viimeistään vuonna 2015. Ensimmäiset merkittävät muutokset kehitysapuun täytyy tehdä viimeistään vuonna 2006 ja 0,5 %:n tavoite täytyy saavuttaa 2009 mennessä. Lisäys pitää tehdä kansainvälisen rahoitusmekanismin (International Finance Facility, IFF) avulla. Myös muita innovatiivisia rahoituslähteitä tulee harkita. Maailmanlaajuisen HIV/AIDS- ja terveysrahaston toimintaa pitää rahoittaa ja sairauden ennaltaehkäisyyn ja hoitoon tähtäävän strategian toteuttamiseen täytyy saada lisärahoitusta. Näiden toimenpiteiden lisäksi on saatava aikaan joukko ”pikavoittoja”, jotka ovat suhteellisen edullisia mutta erittäin tehokkaita toimenpiteitä, joiden avulla voidaan saavuttaa lyhyen aikavälin tavoitteita. Esimerkiksi miljoonia ihmishenkiä voidaan pelastaa jakamalla ilmaiseksi sängyn ympärille ripustettavia, malarialta suojaavia verkkoja. 
• Kauppa: Dohan kauppaneuvotteluissa tehdyt, kehitystä koskevat lupaukset pitää toteuttaa viimeistään vuoteen 2006 mennessä. Ensimmäiseksi jäsenvaltioiden täytyy poistaa verot ja kiintiöt kehitysmaiden tuontitavaralta.
• Velkahelpotus: Kehitysmaiden velkojen hallittavuus pitää määritellä uudelleen tarkoittamaan velkatasoa, joka ei estä maita saavuttamasta vuosituhattavoitteita tai saavuttamasta niitä vuoteen 2015 mennessä nostamatta velkaantumisastettaan. 

Uusia toimenpiteitä tarvitaan myös kestävän ympäristökehityksen puolesta. Tieteen ja teknologian avulla voidaan kehittää keinoja ilmastonmuutoksen lieventämiseksi. On luotava kattavammat kansainväliset puitteet kasvihuonekaasupäästöjen vakiinnuttamiseksi ennen Kioton protokollan takarajaa vuonna 2012. Suurimpien päästöjä tuottavien kehitys- ja teollisuusmaiden tulee osallistua päästöjen hillitsemiseen. Myös aavikoitumisen estäminen ja luonnon monimuotoisuuden suojeleminen vaativat konkreettisia toimenpiteitä.

Tarttuvien sairauksien valvominen, maailmanlaajuisen varoitusjärjestelmän kehittäminen luonnonkatastrofien varalta, kehityksen apuna käytettävän tieteen ja teknologian tukeminen, alueellisten infrastruktuurien ja instituutioiden vahvistaminen, kansainvälisten rahoitusmekanismien uudistaminen ja entistä tehokkaampi yhteistyö maastamuuton säätelemiseksi ovat kaikkien edun mukaista.

II.    Vapaus elää ilman pelkoa

Kansainvälinen yhteisö ei ole pystynyt löytämään konsensusta, vaikka ihmisten turvattomuus on lisääntynyt ja edistys kehityksen alalla on vaikeutunut, koska turvallisuusaloitteita ei ole pantu täytäntöön.

Pääsihteeri kannattaa vahvasti kollektiivista turvallisuutta. Tällä vuosituhannella rauhaa ja turvallisuutta eivät uhkaa vain kansainväliset sodat ja konfliktit, mutta myös terrorismi, joukkotuhoaseet, järjestäytynyt rikollisuus ja siviileihin kohdistuva väkivalta. Myös köyhyys, tarttuvat sairaudet ja ympäristön pilaantuminen uhkaavat rauhaa ja turvallisuutta. Niillä voi olla katastrofaaliset vaikutukset ihmisiin ja ympäristöön: ne voivat olla tappavia tai haitata merkittävästi ihmisten elämää. Lisäksi ne uhkaavat valtion asemaa kansainvälisen järjestelmän perusyksikkönä.
 
Nykyaikaiseen kollektiiviseen turvallisuuteen kuuluu, että eri puolilla maailmaa esiintyvät uhat koskettavat yhtälailla kaikkia maita. Yhdistyneiden kansakuntien täytyy pystyä ennaltaehkäisemään konflikteja tehokkaammin: YK:n organisaatiota täytyy muuttaa niin, että se toteuttaa paremmin alkuperäistä tehtäväänsä.

• Terrorismin ennaltaehkäiseminen: Valtioiden täytyy sitoutua kattavaan terrorismin vastaiseen strategiaan, jonka pitää puolustaa ihmisoikeuksia, estää ihmisiä turvautumasta terrorismiin tai tukemasta sitä, estää terroristeja saamasta käyttöönsä varoja tai materiaalia, estää valtioita rahoittamasta terrorismia ja lisätä valtioiden kapasiteettia taistella terrorismia vastaan. Valtioiden pitää laatia kattava terrorismia koskeva sopimus, joka perustuu selkeälle ja yhdessä sovitulle määritelmälle. Valtioiden pitää mitä pikimmin saada valmiiksi ydinterrorismin ennaltaehkäisemistä koskeva sopimus.
• Ydinaseet, kemialliset ja biologiset aseet: Aseistariisuntaan ja ydinaseiden estämiseen on panostettava. Ydinasevaltioiden täytyy vähentää ei-strategisten ydinaseidensa määrää ja laatia sopimuksia, jotka eivät koske vain aseiden purkamista, vaan myös prosessin peruuttamattomuutta. Valtioiden tulee sitoutua negatiivisiin turvallisuustakuisiin ja jatkaa ydinkokeiden lykkäystä. Kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n oikeutta tarkastaa ydinaseita pitää vahvistaa. Model Additional -pöytäkirja pitää hyväksyä maailmanlaajuisesti ja valtioiden tulee sitoutua kokoamaan, allekirjoittamaan ja panemaan täytäntöön ydinaseisiin soveltuvan materiaalin tuotannon kieltävä sopimus (FMCT).
• Sotien ja sodan syttymisen estäminen: Tällä hetkellä puolet väkivaltaisesta konfliktista toipuvista maista on osallisena uudessa konfliktissa viiden vuoden kuluessa. Jäsenvaltioiden täytyy luoda hallitustenvälinen rauhanrakentamiskomissio sekä rauhanrakentamisen tukitoimisto YK:n sihteeristön alaisuuteen, jotta YK voisi paremmin auttaa maita siirtymään sodasta rauhaan. Valtioiden tulee vahvistaa kapasiteettiaan toimia konflikteissa välittäjinä, asettaa sanktioita ja käyttää rauhanturvaajia. Rauhanturvaamiseen kuuluu olennaisena osana nk. nollatoleranssipolitiikka, joka kieltää rauhanturvajoukkoja mm. käyttämästä alaikäisiä tai muita haavoittuvaisia ryhmiä seksuaalisesti hyväksi.  
• Voimankäyttö: Turvallisuusneuvoston pitää hyväksyä päätöslauselma, jossa määritellään ne periaatteet, joiden mukaan toimitaan voimankäyttöä vaativissa tilanteissa. Neuvoston tulee toimia periaatteiden mukaisesti päättäessään voimankäytön valtuuttamisesta tai mandaatin antamisesta. 

Maailmanlaajuisessa toiminnassa etusijalla on yhteistyön tehostaminen, jotta järjestäytynyt rikollisuus, laiton käsi- ja kevytasekauppa ja maamiinat, jotka tappavat ja vammauttavat viattomia ihmisiä ja estävät kehityksen lähes joka toisessa maassa voitaisiin estää.

III.    Vapaus elää ihmisarvoista elämää

Vuosituhatjulistuksen hyväksyneet jäsenvaltiot lupaavat tehdä kaikkensa edistääkseen demokratiaa, vahvistaakseen laillisuusperiaatetta ja kunnioittaakseen kansainvälisesti tunnustettuja ihmisoikeuksia sekä perusvapauksia. Viimeisten kuudenkymmenen vuoden aikana on onnistuttu luomaan kansainvälisiin sopimuksiin perustuva normatiivinen kehys.

Julistukset kuitenkin ovat tyhjiä ilman täytäntöönpanoa. Lupaukset ovat merkityksettömiä ilman toimenpiteitä. Sotarikosten uhrit eivät saa lohtua Geneven sopimusten juhlavista sanoista. Kidutuksen kieltävät sopimukset eivät helpota vangitsijoidensa pahoinpitelemiä vankeja, varsinkaan jos kansainvälinen ihmisoikeuskoneisto sallii kidutukseen syyllistyneiden piileskellä korkealla tasolla vaikuttavien ystäviensä takana. Sotaan kyllästynyt väestö kärsii, kun rauhansopimuksista huolimatta laillisesti toimivaa hallitusta ei saada perustettua. Suuret lupaukset vahvistaa demokratiaa eivät herätä vastakaikua niissä, jotka eivät ole koskaan voineet valita hallitsijoitaan äänestämällä ja jotka eivät usko, että asiat ovat muuttumassa parempaan suuntaan.

Normatiivista kehystä täytyy vahvistaa huolimatta siitä, että se on jo kehittynyt huomattavasti viimeisten kuudenkymmenen vuoden aikana. Nyt on tärkeää vähentää suosivien hakemusmenettelyjen, mielivaltaisten toimeenpanojen ja rikkomusten rankaisematta jättämisten määrää konkreettisten toimenpiteiden avulla.  
 
Maailman täytyy siirtyä lainsäädännön aikakaudesta toimeenpanon aikaan.

Toimenpiteitä tarvitaan seuraavilla osa-alueilla:

• Laillisuusperiaate: Kansainvälisen yhteisön pitää varjella niin kutsuttua suojeluvelvollisuutta, joka on kansanmurhien, etnisten puhdistusten ja ihmiskuntaa vastaan tehtyjen rikosten vastaisen kollektiivisen toiminnan perusta. Siviilien suojeluun liittyvät sopimukset pitää ratifioida ja panna täytäntöön. Kansainvälisen rikostuomioistuimen ja muiden kansainvälisten sotarikostuomioistuinten välistä yhteistyötä sekä kansainvälisen tuomioistuimen toimintaa pitää vahvistaa. Pääsihteeri aikoo myös vahvistaa sihteeristön kapasiteettia avustaa valtioita pyrkimyksissään vakiinnuttaa laillisuusperiaate konfliktialueilla ja konflikteista toipuvissa yhteiskunnissa. 
• Ihmisoikeudet: YK:n ihmisoikeusasiain valtuutetun toimistolle tulee myöntää lisää resursseja ja henkilökuntaa. Sen tulee näytellä aktiivisempaa roolia turvallisuusneuvoston ja mahdollisesti perustettavan rauhanrakentamiskomission neuvotteluissa. YK-järjestelmän ihmisoikeuselimiä pitää kehittää tehokkaammiksi ja nopeammin reagoiviksi.
• Demokratia: YK:n alaisuuteen pitää luoda demokratiarahasto auttamaan maita, jotka yrittävät perustaa tai vahvistaa demokratiaa.

IV.     Yhdistyneiden kansakuntien vahvistaminen

Vaikka Yhdistyneiden kansakuntien toiminnan tarkoitus olisi muuttumaton ja vakaa, toiminnan toteutuksen ja organisaation rakenteen täytyy muuttua aikojen mukana. Jotta YK olisi hyödyllinen väline sen jäsenvaltioille ja kansoille taistelussa edellisissä luvuissa mainittuja ongelmia vastaan, sen täytyy pystyä sopeutumaan 2000-luvun tarpeisiin ja olosuhteisiin.

Yhdistyneiden kansakuntien sisäisiä rakenteita ja toimintakulttuuria on uudistettu runsaasti vuodesta 1997 lähtien. Paljon on vielä tehtävä niin johdon kuin YK:n hallitustenvälisten elinten tasolla:

• Yleiskokous: Yleiskokouksen tulee uudistaa rohkeasti esityslistaansa ja nopeuttaa asioiden harkintaprosessia. Yleiskokouksen täytyy keskittyä keskeisimpiin kysymyksiin ja perustaa mekanismeja, joiden avulla kansalaisyhteiskunta voitaisiin liittää kiinteäksi osaksi YK:n toimintaa.
• Turvallisuusneuvosto: Turvallisuusneuvoston pitää edustaa nykymaailman valtasuhteita. Pääsihteeri tukee korkean tason paneelin ehdottamia uudistuksia ja kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan kahta vaihtoehtoa, jotka on esitelty paneelin raportissa sekä muita ehdotuksia, jotka ovat syntyneet vaihtoehtojen pohjalta. Jäsenvaltioiden pitäisi päättää tästä tärkeästä asiasta ennen syyskuun 2005 huippukokousta.
• Talous- ja sosiaalineuvosto: Talous- ja sosiaalineuvostoa pitää uudistaa niin, että se voi arvioida tehokkaasti YK:n kehitysagendan edistymistä, toimia korkean tason kehitysyhteistyöfoorumina ja toimia neuvonantajana eri hallitustenvälisille elimille jäsenmaissa.
• Uusi ihmisoikeusneuvosto: Ihmisoikeuskomissio kärsii uskottavuuden ja ammattimaisuuden puutteesta, joten sitä pitää uudistaa laajalti. Komissio pitää korvata pienemmällä ihmisoikeusneuvostolla, josta tulisi YK:n elin tai yleiskokouksen alainen. Yleiskokous valitsisi neuvoston jäsenet suoraan kahden kolmasosan enemmistöllä.
• Sihteeristö: Pääsihteeri organisoi uudelleen sihteeristön rakenteen, jotta se vastaisi paremmin raportissa määriteltyjä tavoitteita ja jotta syntyisi kabinettityyppinen päätöksentekomekanismi. Pääsihteeri pyytää jäsenvaltioita antamaan hänelle valtuudet ja resurssit aloittaa erorahojen maksamisen henkilöstölle ja tehtävänjaon uudistamisen, jotta työntekijöiden nykyisiin tarpeisiin voitaisiin vastata paremmin. Samalla on tehtävä yhteistyötä budjetin ja henkilöstöä koskevien säännösten sekä YK:n sisäisen tarkastusviraston arvioimiseksi, jotta niiden riippumattomuutta ja valtuuksia voidaan vahvistaa.

Lisäksi on tärkeää kehittää järjestelmän sisäistä koherenssia vahvistamalla resident coordinators -työntekijöiden roolia, parantaa valmiustilassa olevan humanitaarisen järjestelmän reagointikykyä ja varmistaa maan sisäisten pakolaisten suojelu.
Paikallisten organisaatioiden, etenkin Afrikan unionin, pitää saada enemmän tukea. YK:n peruskirjaa pitää uudistaa poistamalla siitä jo vanhentuneet huoltohallintoneuvosto, sotilaallinen esikuntavaliokunta ja toiseen maailmansotaan viittaava vihollisuuslauseke.

Yhteenveto: mahdollisuudet ja haasteet

Kansainvälinen yhteisö voi päättää, ennustaako tämä epävakaa aikakausi laajempia konflikteja, epätasa-arvon syvenemistä ja oikeusvaltion heikkenemistä vai käytetäänkö kriittinen aika instituutioiden uudistamiseen rauhan, hyvinvoinnin ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi. Nyt on aika toimia. Tämän raportin liitteenä on kysymyksiä, joita valtioiden johtajien ja hallitusten on syytä pohtia. Asioiden muuttaminen on mahdollista. Käytännönläheinen alku voi muuttaa koko maailman suunnan.