Ihmisoikeudet

Ihmisoikeudet ovat kaikille ihmisille yhtäläisesti kuuluvia perustavanlaatuisia vapauksia ja oikeuksia. Niiden ytimessä on käsitys ihmisarvon yleismaailmallisesta yhtäläisyydestä ja loukkaamattomuudesta. Ihmisoikeudet kuuluvat jokaiselle ihmisyyden perusteella, eikä niitä voida ottaa tai luovuttaa pois. Yhdessä kaikki ihmisoikeudet muodostavat jakamattoman kokonaisuuden, jossa jokainen oikeus ja vapaus on yhtä tärkeä.

Ihmisoikeuksien perusasiakirja on YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus, jonka hyväksymisestä tuli vuonna 2018 vuonna kuluneeksi 70 vuotta.

Julistuksen laativat erilaisia lainopillisia, uskonnollisia ja kulttuurisia taustoja edustavat asiantuntijat kaikkialta maailmasta, ja YK:n yleiskokous hyväksyi sen 10. joulukuuta 1948 istunnossaan Pariisissa (YK:n yleiskokouksen päätöslauselma 217 A). Samalla julistuksesta tuli ensimmäinen lainopillinen asiakirja, joka suojelee yleismaailmallisia ihmisoikeuksia. Julistus takaa kaikille ihmisille joukon perustavanlaatuisia oikeuksia kuten oikeuden elämään ja vapauteen, sanan- ja uskonnonvapauden sekä tasavertaisuuden lain edessä.

Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen voit lukea suomeksi täältä.

Nykyään, 70 vuotta julistuksen hyväksymisen jälkeen, ihmisoikeuksien suojelu ja niiden toteutumisen edistäminen kuuluu edelleen YK:n ydintehtäviin. YK:lla on käytössään useita elimiä, erikoisjärjestöjä ja instrumentteja, joiden avulla se pyrkii takaamaan ihmisoikeuksien toteutumisen kaikkialla maailmassa.

 

Ihmisoikeuksista yleisesti

Tärkeitä tilastoja

  • Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus, joka hyväksyttiin yksimielisesti vuonna 1948 ja joka on käännetty yli 300 kansalliselle ja paikalliselle kielelle, on tunnetuin ja mainituin ihmisoikeusasiakirja maailmassa.
  • Sen jälkeen on luotu yli 80 kansainvälistä ihmisoikeusvälinettä.
  • Ihmisoikeusvaltuutettu – YK:n virkamies, joka on ensisijaisesti vastuussa ihmisoikeustoiminnasta – saa vuosittain yli 200 000 raporttia erilaisista rikkomuksista.
  • Vuonna 1998 hyväksyttiin perustuslaki kansainväliselle rikostuomioistuimelle.
  • Ihmisoikeuksia ovat:
    • Oikeus poliittiseen valintaan.
    • Oikeus ilmaisiin yhdistyksiin.
    • Oikeus mielipiteen ja sananvapauteen.
    • Oikeus ilmaista ja nauttia omasta kulttuuristaan.
    • Oikeus olla vapaa mielivaltaisista pidätyksistä.
    • Oikeus tyydyttävään elintasoon, terveydenhuoltoon, asuinolosuhteisiin ja ruokaan.
    • Oikeus vapauteen.
    • Oikeus työhön.
  • Kansainvälisen oikeuden selkeyttämiä ja lausuttamia oikeuksia koskevaa luetteloa on dramaattisesti laajennettu koskemaan uusia aiheita, kuten kuolemanrangaistusta, lapsia aseellisissa selkkauksissa, uhrien kärsimää vahinkoa, vammaisia,  HIV:stä tai AIDS:ista johtuvaa syrjintää, pakotettuja tai tahattomia katoamisia, ympäristöä, rankaisematta jättämättömyyttä, alkuperäiskansoja, rauhanturvaamista, lapsikauppaa, terrorismia, ihmisoikeuksien puolustajia, sotarikoksia, oikeutta kehitykseen monien muiden aiheiden kanssa.  Ihmisoikeuksien takaaminen kaikille ihmisille on kuitenkin edelleen valtava haaste, etenkin kun otetaan huomioon ihmisoikeusrikkomukset ja rikokset, joita esiintyy jatkuvasti kaikkialla maailmassa.  Ihmisoikeuksien ja inhimillisen kehityksen edistysaskeleet toteutettiin toisen maailmansodan kauhujen jälkeen. YK:n peruskirja vuodelta 1945, jota seurasi ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus vuonna 1948, käynnisti uuden aikakauden, jolloin sitouduttiin ihmisten vapauteen kansainvälisesti. Nämä kaksi asiakirjaa:
    • korostivat oikeuksien ja tasa-arvon yleismaailmallisuutta;
    • tekivät ihmisoikeuksien toteutumisesta ihmiskunnan yhteisen tavoitteen;
    • identifioivat laajan joukon kansalais-, taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia oikeuksia, jotka kuuluvat kaikille;
    • loivat kansainvälisen järjestelmän, jolla edistetään ihmisoikeuksien toteutumista sellaisten tahojen kanssa, jotka asettavat standardeja, säätävät kansainvälisiä säännöksiä ja valvovat täytäntöönpanoa (mutta ilman valtaa);
    • tunnustivat kunkin valtion vastuun oikeudellisesti sitovista ihmisoikeusvelvoitteista.
  • Yksilön oikeuksia koskeva kansainvälinen laki koostuu ihmisoikeuksien yleismaailmallisesta julistuksesta, kansainvälisestä siviili- ja poliittisten oikeuksien yleissopimuksesta (ICCPR) ja kahdesta lisäpöytäkirjasta sekä kansainvälisestä taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuuristen oikeuksien yleissopimuksesta (ICESCER). UDHR on yleiskokouksen hyväksymä julistus, joten sitä ei tarvitse ratifioida. ICCPR on ratifioinut 147 maata ja ICESCER 145 maata.
  • Kansainvälinen yleissopimus kaikenlaisen rotusyrjinnän poistamisesta. Se hyväksyttiin vuonna 1965 ja se astui voimaan vuonna 1969. Yleissopimuksessa käsitellään erityistä syrjintää, joka perustuu rotuun, väreihin, syntyyn tai kansalliseen etniseen alkuperään. Ratifioinut 157 maata.
  • Yleissopimus naisten kaikenlaisen syrjinnän poistamisesta (CEDAW). Hyväksyttiin vuonna 1979 ja tuli voimaan vuonna 1981. Tämä on ensimmäinen kattava ja oikeudellisesti sitova kansainvälinen väline, joka kieltää naisten syrjinnän ja joka velvoittaa hallitukset toteuttamaan konkreettisia toimenpiteitä sukupuolten tasa-arvon nopeuttamiseksi. Ratifioinut 168 maata.
  • Kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen ja halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastainen yleissopimus. Hyväksyttiin vuonna 1984 ja astui voimaan vuonna 1989. Yleissopimus antaa mahdollisuuden hallituksille kidutuksen ja muun julman tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen estämiseksi. Ratifioinut 124 maata.
  • Lapsen oikeuksia koskeva yleissopimus. Hyväksyttiin vuonna 1984 ja tuli voimaan vuonna 1991. Yleissopimuksessa todetaan, että lasten oikeuksien suojelemiseen ja edistämiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Ratifioinut 191 maata.

Miten valvoa, että maa toimii allekirjoitetun yleissopimuksen mukaisesti? Kussakin kuudessa merkittävässä ihmisoikeussopimuksessa on määräys sellaisen sopimuspuolen perustamisesta, joka valvoo sääntöjen noudattamista. Tämä virasto tutkii sopimuksen allekirjoittaneiden valtioiden raportteja. He aloittavat vuosittain neuvottelut lähes 60 kansallisen hallituksen kanssa ja antavat yhteenvetoja, havaintoja ja riippumattomien asiantuntijoiden ehdotuksia parannuksia varten.  Näitä elimiä ovat muun muassa:

  • Rotuun perustuvan syrjinnän poistamista käsittelevä komitea
  • Naisten syrjinnän poistamista käsittelevä komitea
  • Lapsen oikeuksien valiokunta
  • Kidutuksen vastainen komitea
  • Ihmisoikeuskomitea
  • Taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuuristen oikeuksien valiokunta

Lisäksi on luotu mekanismeja, jotka ylittävät yleissopimukset tiettyjen kysymysten käsittelemiseksi. Tällaisia ​​mekanismeja ovat:

  • YK:n erityisraportoijat
  • Pääsihteerin erityisedustajat
  • Asiantuntijat
  • Työryhmät