22.5.2013 – YK:n pääsihteeri ja Maailmanpankin pääjohtaja toteavat, että uusi rauhansopimus antaa Afrikan suurten järvien alueelle ja siihen kuuluvalle Kongon demokraattiselle tasavallalle "parhaat mahdollisuudet rauhaan ja talouskehitykseen tuleviksi vuosiksi".

Yhteisessä mielipidekirjoituksessaan YK:n Ban Ki-moon ja Maailmanpankin Jim Yong Kim sanovat, että alueella on nyt mahdollisuus saavuttaa jotakin, mitä sen asukkailla ei ole ollut vuosikymmeniin. "Aseet voidaan laskea, luottamusta ja kauppaa naapureiden välillä voidaan kasvattaa, koulutusta tarjota miljoonille pudokkaille, naisia voidaan voimaannuttaa ja alueelle voidaan luoda taloudellisia mahdollisuuksia, jotka auttavat maita luomaan tietä menestykseen, hyvään hallintoon ja kestävään kehitykseen".

Mielipidekirjoitus julkaistiin päivää ennen yhteistä matkaa Kongon demokraattiseen tasavaltaan, Ruandaan ja Ugandaan, jonka aikana YK:n ja Maailmanpankin johtajat tapaavat suurten järvien alueen valtioiden johtajat ja julkistavat sitoumuksensa alueen kehityksen vauhdittamiseen ja rauhan lujittamiseen 11 maan allekirjoittaman rauhansopimuksen pohjalta.

Sopimus saatiin aikaiseksi YK:n, Afrikan unionin ja alueellisten yhteistyöjärjestöjen yhteistyön tuloksena.

Ban ja Kim toteavat, että sopimuksen toimeenpano vaatii kovaa työtä ja muistuttavat, että 70 prosenttia kongolaisista elää alle 1,25 dollarilla päivässä ja lisäksi 6,3 miljoonaa ihmistä tarvitsee ruoka-apua samalla kun seksuaalinen väkivalta on huolestuttavan yleistä joka puolella maata. Lisäksi yli kolme miljoonaa kongolaista on jättänyt kotinsa löytääkseen turvaa. Tämä luku sisältää 2,6 miljoonaa sisäistä pakolaista, kun taas 450 000 on paennut naapurimaihin.

"Taloudellisen toiminnan uudelleen aloittaminen ja elinkeinojen kehittäminen raja-alueilla kasvattamalla rajat ylittävää kauppaa, vähentämällä korruptiota ja varmistamalla, että luonnonvaroista saatavat tulot hyödyttävät kaikkia, voi rakentaa luottamusta ja mahdollisuuksia sekä kasvattaa hyvinvointia", kiteyttävät YK:n pääsihteeri ja Maailmanpankin pääjohtaja kirjoituksessaan.

21.5.2013 – Kulttuuri on tärkeä osa elämäämme. Kirjat, elokuvat ja taiteet ovat kaikille tuttua kulttuuria ja kulttuuria ilmentävät myös erilaiset juhlat, perinteet ja tavat. Kulttuuri rakentaa arvojamme ja uskojamme, luoden monimuotoisuutta, jota pitää vaalia – mutta samalla kulttuuri valitettavan usein rakentaa rajoja ja erottaa.

Kolmessa neljästä maailman konfliktista on kulttuurinen ulottuvuus. Tämän takia on selvää, että kulttuurien välisiä kuiluja tulee kuroa umpeen, jotta rauha, tasapaino ja kehitys on mahdollista. Kulttuurien ja niiden monimuotoisuuden ymmärtäminen on erityisen tärkeää – varsinkin kun halutaan parantaa kansojen ja valtioiden välistä yhteistyötä, mutta myös keinona estää erilleen ajautumista ja stereotypioita.

Kansainvälinen kulttuurisen monimuotoisuuden päivä täyttää 21. toukokuuta kymmenen vuotta. Päivän tarkoitus on kasvattaa tietoisuutta kulttuurien välisen keskustelun, monimuotoisuuden ja yhdenvertaisuuden tärkeydestä.

Vaikka kulttuuri ja kulttuurinen monimuotoisuus eivät ole YK:n vuosituhattavoitteiden joukossa, niiden ymmärtäminen edesauttaa tavoitteiden saavuttamista, sanoo YK:n kulttuurijärjestö UNESCO:n pääsihteeri Irina Bokova. "Kulttuurisen monimuotoisuuden tunnustaminen ja tukeminen voivat auttaa sekä taloudellisessa että ihmisoikeuksien kehityksessä köyhyyteen liittyen ja tarjota luovia sekä läpileikkaavia ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin terveydestä ympäristöongelmiin ja sukupuolien tasa-arvosta koulutukseen". Kulttuuri tulisi siis nähdä yhtenä keinona menestyksen ja kestävän kehityksen tavoittelussa. "Se on voimakas luovuuden ja innovaatioiden lähde. Kehitys ei voi olla kestävää ilman sitä", sanoo Bokova kansainvälisen päivän viestissään.

Tänään UNRIC käynnistää yhteistyönsä 7 miljardia muuta (7 billion Others) -hankkeen kanssa. Valittuina kansainvälisinä päivinä UNRIC ja GoodPlanet Foundation julkaisevat videoita, joissa "7 miljardia muuta" kertovat unelmistaan, peloistaan, haasteistaan, iloistaan ja toiveistaan. Visionäärisen projektin isä on valokuvaaja Yann Arthus-Bertrand, ja projekti koostuu tällä hetkellä 84 maassa kuvatusta yli 6 000 haastattelusta, jotka yhdessä muodostavat kuvan meitä yhdistävistä, erottavista ja linkittävistä asioista

20.5.2013 – Ihmisoikeuksien ja yksilönvapauksien kunnioitus on laskenut Sri Lankassa, vaikka sisällissodan loppumisesta on neljä vuotta, raportoi ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch.

26 vuotta kestäneen konfliktin jälkeen Sri Lankan armeija kukisti tamilitiikereinä tunnetut kapinalliset toukokuussa 2009. Vuonna 2002 sovittu tulitauko rikkoutui vuonna 2008 jo vuosia lisääntyneen väkivallan seurauksena. Varsinkin sodan viimeiset kuukaudet olivat erityisen raakoja, ja jännitteet ovat edelleen korkealla.

Viimeisen neljän vuoden aikana Sri Lankan hallitus ja presidentti Mahinda Rajapaksa ovat kieltäytyneet tutkimasta hallitusten joukkojen sekä tamilitiikereiden väitettyjä sotarikoksia, ja asettamaan syytteitä niiden perusteella, huolimatta YK:n pääsihteeri Ban Ki-moonille tehdyistä lupauksista. Myöskään lupauksia tamilivähemmistön asemasta huolehtimisesta ei ole toteutettu.

"Neljä vuotta sisällissodan loppumisen jälkeen monet sri lankalaiset odottavat yhä oikeuden toteutumista, hyvityksiä kärsimyksistä, uutisia "kadonneista" ja kunnioitusta heidän perustavanlaatuisille oikeuksilleen", sanoi Human Rights Watchin Aasian ohjelman johtaja Brad Adams.

Vuodesta 2009 hallitus on rajoittanut perusvapauksia yhä enemmän ja enemmän vaarantaen maan demokraattisuuden. Valtion työntekijät uhkailevat median edustajia, kansalaisyhteiskuntaa ja oppositiota. Hallitusta arvostelevia julkaisuja on sensuroitu ja joitakin mediatoimijoita on pakotettu lopettamaan. Tamileita, joilla uskotaan olevan yhteyksiä kapinallisiin tamilitiikereihin, on vangittu umpimähkäisesti ja heihin on kohdistunut väkivaltaa ja kidutusta. Myös raiskauksia ja muuta seksuaalista väkivaltaa kerrotaan tapahtuneen.

Human Rights Watch kehottaa valtioita ilmaisemaan huolensa Sri Lankan hälyyttävää ihmisoikeustilannetta koskien YK:ssa ja muilla kansainvälisillä keskusteluareenoilla. Myös sodanaikaisten rikosten tutkiminen tulisi sallia itsenäisen kansainvälisen toimijan tekemänä samalla nostaen esiin tämänhetkiset vääryydet, ja lisäksi Sri Lankan kansalaisyhteiskuntaa tulisi tukea.

"Rajapakan hallitus vaikuttaa toivovan, että mittava sorto lannistaa perustavanlaatuisten vapauksien toteuttamisen", sanoi Adams. "Mutta aktivistit ja toimittajat, jotka osoittivat valtavaa kestävyyttä sodan aikana tuodakseen esiin totuuden, löytävät varmasti keinot tähän nyt myös rauhan aikana".

17.5.2013 – Toukokuun 17. on merkittävä päivä HLBTI-yhteisölle. Maailman terveysjärjestö WHO poisti homoseksuaalisuuden mielisairauksien listalta kyseisenä päivänä vuonna 1990. Vuodesta 2005 päivä on ollut kansainvälinen homofobian vastainen päivä.

Homot, lesbot, biseksuaalit, transsukupuoliset ja intersukupuoliset kärsivät kaikkialla maailmassa syrjinnästä ja väkivallasta sukupuoli-identiteettinsä takia. Viimeisten vuosikymmenten aikana asiassa on edistytty merkittävästi, ja ulkopuolisen silmin voi näyttää siltä, että ongelmia ei enää ole. Mediahuomio on myönteistä, julkisuuden henkilöitä on tullut kaapista ulos, televisio-ohjelmissa on homoja ja lesboja arkisissa rooleissa… Tämä ei kuitenkaan vastaa kaikkien jokapäiväistä kokemusta, ja monet joutuvat edelleen väkivallan uhreiksi, kärsivät epätasa-arvoisesta kohtelusta ja joutuvat jopa kidutetuiksi tai telotetuiksi sen takia miltä näyttävät, ketä rakastavat ja ketä ovat.

Kuten YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon totesi tiedotteessaan: ”Homofobiaa vastaan taistelu on merkittävä osa taistelussa yleismaailmallisten ihmisoikeuksien puolesta”.

Homoseksuaalisiksi katsottavat teot ovat kuolemanrangaistuksen uhalla kiellettyjä viidessä maassa – Iranissa, Mauritaniassa, Saudi-Arabiassa, Sudanissa ja Jemenissä – sekä joissakin osissa Nigeriaa ja Somaliaa. ”Erittäin ankarat lait, jotka on tarkoitettu HLBTI-ihmisten rankaisemiseksi, täytyy korvata uusilla laeilla, jotka ovat harmoniassa yleismaailmallisten ihmisoikeussäännösten kanssa ja suojelevat jokaista seksuaalisesta suuntautumisesta tai sukupuoli-identiteetistä johtuvasta syrjinnästä”, korosti Ban.

Lakeja, jotka kieltävät ”homoseksuaalisen propagandan” on otettu käyttöön Venäjällä ja myös Keski- sekä Itä-Euroopassa. Viime viikolla 23-vuotias mies kidutettiin hengiltä Venäjällä, jossa ihmisoikeusryhmien pelot ja homovastaiset tunteet ovat nousussa.

Vaikka Länsi-Eurooppaa pidetään edistyksellisenä, niin vastikään julkaistu Euroopan seksuaalitasa-arvojärjestöjen kattojärjestö ILGA:n tutkimus muistuttaa, että tehtävää on vielä. ”HLBTI-oikeuksien täydellinen toteutuminen ja kunnioittaminen on enemmänkin toive kaukaisessa tulevaisuudessa, kuin lähivuosina saavutettava maali. Yksikään Euroopan maa ei saanut puhtaita papereita tutkimuksessamme. Useassa maassa taistelua käydään edelleen perusoikeuksista, ja mikä on huolestuttavaa, jotkut näistä maista ovat jopa EU:n jäsenmaita”, sanoi ILGA:n varapuheenjohtaja Martin Christensen.  

Suomi saa ILGA:lta arvostelua siitä, ettei tasa-arvoinen avioliittolaki ole edennyt, sekä hitaudesta transsukupuolisten oikeuksia koskevan lain muuttamisessa Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun suosituksesta huolimatta. Suomi onkin jäänyt muista Pohjoismaista jälkeen ja sijoittuu vasta 14. sijalle ILGA:n tasa-arvotilastossa.

Maiden sisällä vallitsevan homofobian lisäksi uutistoimisto IRIN raportoi hiljattain, että HLBTI-ihmiset kohtaavat usein haasteita rajoja ylittäessään. ”Turvapaikkaa hakevat ja pakolaisena elävät HLBTI-ihmiset ovat muita haavoittuvaisemmassa asemassa ja kohtaavat enemmän uhkia ja riskejä kuin muut pakolaiset”, sanoi YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n Volker Türk. Esimerkiksi kansannousuissa ja konflikteissa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt joutuvat usein syyttelyn kohteiksi, mikä lisää heidän haavoittuvaisuuttaan. Myös ahdistelu, väkivalta ja seksuaalinen väkivalta on yleistä esimerkiksi pakolaisleireissä.

Vuoden 2013 homofobian vastaisen päivän teemana on homofobian kitkeminen internetissä (Fight the Homophobia Web Virus). Homofobia juontaa sekä henkilökohtaisista että yhteiskunnallisista ja systemaattisista ennakkoluuloista, ja nämä ennakkoluulot ovat läsnä myös internetissä ja sosiaalisessa mediassa. Facebook, Twitter ja YouTube ovat upeita sovelluksia, mutta valitettavasti ne voivat olla myös armottomia. Homofobisia viestejä löytyy kaikkialta verkosta ja usein ne kuvaavat seksuaalisia vähemmistöjä epänormaaleina tai muita vähempiarvoisina. Nämä asenteet ilmenevät vitseinä, kiusaamisena, vihamielisinä kommentteina, mustamaalauksena ja stereotyyppeinä.

Satunnainen ja arkinen homojen ja muiden vähemmistöjen vastainen kieli on myös varsin yleistä internetissä. Emme enää siedä rasistista kieltä ja puutumme yhä useammin myös seksistisiin ilmauksiin. Tästä huolimatta homovihamieliseen kieleen ei juurikaan puututa, vaikka se samalla tavoin kuin tarkoitetut ja kohdistetut viestit vahvistaa negatiivisia asenteita ja käytöstä.

Huolimatta siitä leviävätkö homofobiset asenteet lainsäädännön vai sosiaalisen median kautta, on homofobia todellinen huolenaihe tämän päivän maailmassa. Kansainvälisenä homofobian vastaisena päivänä voivat kaikki sukupuoli-identiteettiin katsomatta liittyä taistelemaan homofobiaa vastaan sekä verkossa että sen ulkopuolella.         

16.5.2013 – YK:n yleiskokous ilmaisi syvän huolensa kiihtyvästä väkivallasta Syyriassa ja hyväksyi päätöslauselman, jossa toistetaan tarve poliittiselle transitiolle maassa, sillä se edustaa "parasta tapaa ratkaista konflikti rauhanomaisesti".

Äänestyksessä päätöslauselma sai 107 puoltavaa ja 12 vastustavaa ääntä. 59 maata jättivät äänestämättä. Päätöslauselmassa yleiskokous ilmaisee tyrmistyksensä "nopeasti kasvavalle uhriluvulle" Syyriassa, minkä YK arvioi olevan jo kymmenissä tuhansissa. Päätöslauselma tuomitsee Syyrian hallituksen toimesta yleistyneen raskaiden aseiden käytön ja kiinnittää huomion "laajalle levinneeseen ja järjestelmälliseen ihmisoikeuksien ja perustavanlaatuisten vapauksien rikkomiseen".

Yleiskokous ilmaisi tyytyväisyytensä viime vuonna perustettuun Syyrian kapinallisten ja opposition yhteenliittymään, joka voi toimia tehokkaasti poliittisen muutoksen puolesta.

Arabimaiden aloitteesta tehty päätöslauselma vaatii kansainväliseltä yhteisöltä välitöntä rahallista tukea maille, jotka vastaanottavat pakolaisia Syyriasta, jotta humanitaariseen hätään voidaan vastata. Siinä myös pyydetään YK:n sisäisistä pakolaisista vastaavalta erityisraportoijalta lausuntoa Syyrian sisäisten pakolaisten erittäin vakavasta tilanteesta 90 päivän sisällä.

13.5.2013 – Kidnappauksista, kidutuksesta ja kiristyksestä on tullut tuottavia tulonlähteitä lainsuojattomassa Siinain erämaassa. Ihmiskauppa on ollut tiedossa vuodesta 2009, ja YK, EU sekä ihmisoikeusjärjestöt ovat kiinnittäneet asiaan huomiota, mutta juuri mitään ei ole tehty laittomuuksien lopettamiseksi. Siinai sijaitsee Egyptin alueella, mutta vasta äskettäin Egyptissä on myönnetty, että alueen ihmiskauppa on todellinen ongelma.

Välimeri oli pitkään tärkeimpiä portteja Eurooppaan, mutta nyt kahdenväliset sopimukset Italian ja Libyan välillä mahdollistavat siirtolaisten käännyttämisen Libyaan. Tämän takia yhä harvempi pakolainen Afrikan sarven alueelta tulee Eurooppaan meriteitse. Pakolaiset ovat sen sijaan valinneet maareitin Israeliin. Israel pystytti kuitenkin 240 kilometriä pitkän aidan Egyptin rajalle pysäyttääkseen pakolaisvirran.

Melkein jokainen ihmiskauppiailta pelastettu kertoo veden- ja ruoanpuutteesta, vakavista pahoinpitelyistä, jatkuvista raiskauksista ja muunlaisesta seksuaalisesta väkivallasta, sulatetun muovin pudottamisesta iholle ja annetuista sähköiskuista. Monia on pidetty kellareissa silmät sidottuina kuukausia, joskus jopa yli vuoden. Vangittuja on myös pakotettu kiduttamaan toisiaan. Samalla kun kidutuskeinot ovat raaentuneet, ovat takuusummat nousseet jopa 30 000 euroon.

Ihmiskauppa Siinaissa -raportissa professori Mirjam van Reisen ja ruotsalais-eritrealainen toimittaja Meron Estefanos ehdottavat tehostettua alueellista yhteistyötä ihmiskaupan lopettamiseksi. Raportissa suositellaan muun muassa, että YK perustaa työryhmän, jossa tilanteeseen osalliset maat ottavat kokonaisvaltaisen lähestymistavan Afrikan sarven pakolaiskriisiin. Lisäksi EU:ta kehotetaan katkaisemaan kahdenvälisen tukensa Eritrealle sen hälyttävän ihmisoikeustilanteen takia. Kahdenvälisen avun sijaan EU:n tulisi tukea eritrealaisia pakolaisia Etiopiassa ja Sudanissa.

YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n mukaan Eritreasta lähtee 3000 pakolaista kuukaudessa naapurimaihin Etiopiaan ja Sudaniin. Suurin osa ihmiskaupan uhreista on eritrealaisia, ja heidät siepataan matkalla pakolaisleireihin tai niistä pois. He yrittävät päästä muihin alueen maihin tai Eurooppaan salakuljettajien avulla, mutta päätyvät lopulta kauppatavaraksi tai siepatuiksi.

Raportin kirjoittajien mukaan eritrealaiset korkeat virkamiehet ansaitsevat huomattavia määriä rahaa ihmiskaupasta. On myös esiintynyt epäilyjä pakolaisleirien turvallisuushenkilöstön sekaantumisesta ihmiskauppaan tarjoamalla harjoittajille tietoa "kaupattavaksi soveltuvista" pakolaisista leireistä käsin. Todennäköisesti sieppaajat myös lahjovat paikallisia viranomaisia maanteillä kuljettaessaan lastiaan. Suezin kanava on yksi maailman valvotuimpia väyliä, joten sadan kahlitun pakolaisen kuljettaminen huomaamatta avolavoilla ei ole mahdollista. Tämä tarkoittaa, että paikalliset viranomaiset saanevat osan tuotoista.

"On täysin mahdotonta hyväksyä, että EU omalla politiikallaan, kuten käännyttäessään pakolaisia takaisin Libyaan vuosina 2009–2011, vaikuttaa epäsuorasti ihmisten salakuljetukseen", sanoi professori van Reisen ruotsalaiselle OmVärlden -lehdelle. "Tällä ajanjaksolla yhä useammat pakolaiset ottivat suunnakseen Israelin, ja liikenne Siinain läpi kasvoi – ja sen myötä myös ihmiskauppa."

Vaikka monet tietävät riskit, niin yhä usea eritrealainen lähtee maasta vain päätyäkseen suoraan ihmiskauppiaiden käsiin. Vuodesta 2006 noin 4000 Siinain läpi yrittäneen pakolaisen arvioidaan kuolleen matkallaan.

Lähteet: OmVärlden, Expressen

8.5.2013 – Ei ole salaisuus, että monet kehittyvät maat istuvat "kultakaivoksen" päällä, on se sitten oikeaa kultaa, öljyä, timantteja tai kuparia, lista on pitkä. On myös totta, että luonnonvaraesiintymiä uskotaan löytyvän huomattavasti lisää lähitulevaisuudessa, erityisesti Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.

Luonnonvararikkaat maat voisivat saada aikaan merkittäviä tuloksia universaalin koulunkäyntioikeuden toteutumisessa, jos ne ohjaisivat suuremman osan luonnonvaroista saatavista tuloista koulutukseen, paljastaa YK:n koulutus-, tiede- ja kulttuurijärjestö UNESCO:n uusi tutkimus.

Jokaisen koulunkäyntioikeuteen paneutuvassa raportissa todetaan, että maksimoimalla ja läpinäkyvästi hallinnoimalla luonnonvaroista saatavat tulot, voitaisiin raportin 17 kohdemaassa hankkia ylimääräiset 5 miljardia dollaria koulutukseen joka vuosi. Tämä on kaksi ja puoli kertaa yhtä paljon kuin kehitysapu, jonka kyseiset maat saivat koulutukseen vuonna 2010.

Näillä varoilla maat voisivat taata yli 11 miljoonalle lapselle pääsyn kouluun. "Tämä on sijoitus tulevaisuuteen, joka täytyy tehdä nyt", sanoin UNESCO:n pääsihteeri Irina Bokova.

Raportissa myös kuvaillaan kuinka tämä käytännössä toteutetaan. Esimerkiksi Ugandassa hallituksen budjetin arvioidaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2016 mennessä viimeaikaisten öljylöydösten seurauksena. Tästä riittäisi varoja koulutusbudjetin tuplaamiseen, mikä takaisi kaikille kouluikäisille pääsyn opetuksen pariin.

Kongon demokraattisessa tasavallassa alle kymmenen prosenttia luonnonvaroista saaduista tuotoista palautuu maahan, kun yli 90 prosenttia menee maassa toimiville luonnonvara-alan yrityksille. Näitä osuuksia muuttamalla hallitus saisi lisää rahaa ja voisi panostaa muun muassa koulutukseen.

Luonnonvaroista saatavien tulojen potentiaali on valtava: esimerkiksi Ghanassa, Malawissa, Ugandassa ja Sambiassa voitaisiin saada kaikki lapset kouluun ilman kehitysapua.

"Joissakin tapauksissa varat on suunnattu sotatoimiin koulutuksen sijaan", sanoi tutkimusryhmää johtanut Pauline Rose. "Jos kaikki tutkimamme maat laittaisivat 20 prosenttia luonnonvaroista saatavista tuloista koulutukseen, niin kymmenessä näistä maista jokainen lapsi pääsisi kouluun."

7.5.2013 – Suomi on maailman paras maa olla äiti, kun taas Kongon demokraattisessa tasavallassa äitien ja synnyttämisen olosuhteet ovat kaikista huonoimmat, todetaan Pelastakaa Lapset -järjestön uudessa raportissa. Arvioiden mukaan 800 naista kuolee synnytyksissä päivittäin ja 40 miljoonaa naista synnyttää ilman kätilön tai terveydenhoitajan läsnäoloa vuosittain.

Vuoden 2013 raportti keskittyy vastasyntyneiden terveyteen ja ensimmäisestä päivästä selviytymiseen. Vauvan ensimmäinen päivä on elämän vaarallisin päivä lähes kaikissa maailman maissa, ja yli miljoona lasta kuolee ensimmäisen päivänsä aikana vuosittain. Noin kolmannes näistä kuolemista tapahtuu Intiassa.

Raportissa on mukana myös äitien hyvinvointia käsittelevä indeksi, jonka tarkoituksena on viimeisimpään tietoon perustuen osoittaa missä äidit voivat parhaiten ja missä he kohtaavat suurimmat hankaluudet. Indeksissä otetaan huomioon terveys, koulutus, taloudelliset mahdollisuudet ja poliittinen osallistuminen. Pohjoismaat sijoittuvat listan kärkeen: Suomi on ensimmäinen perässään Ruotsi, Norja ja Islanti. Tanska sijoittuu kuudenneksi heti Hollannin jälkeen.

Listan viimeiset kymmenen maata ovat Saharan eteläpuolisessa Afrikassa – Kongon demokraattinen tasavalta, Somalia, Sierra Leone, Mali, Niger, Keski-Afrikan tasavalta, Gambia, Nigeria, Tšad ja Norsunluurannikko – ja äitien ja lapsien olosuhteet ovat näissä maissa surkeat. Keskimäärin joka kolmaskymmenes nainen kuolee synnytyksessä tai sen seurauksena, ja yksi seitsemästä lapsesta kuolee ennen viidettä syntymäpäiväänsä. Raportin kirjoittajien mukaan ravinnonpuute on yksi merkittävimmistä syistä korkeaan äitiys- ja lapsikuolevuuteen näissä maissa.

Äitien hyvinvointia käsittelevään tilastoon kerätty tieto osoittaa valtavan hyvinvointieron rikkaiden ja köyhien maiden välillä ja välittömän tarpeen nopeuttaa äitien ja lapsien hyvinvoinnin ja terveyden kehitystä.

"Panostamalla äiteihin ja lapsiin, maat panostavat omaan tulevaisuuteensa", sanoi Pelastakaa Lasten pääsihteeri Jasmine Whitbread. "Jos naiset ovat koulutettuja, edustettuina politiikassa ja heillä on mahdollisuus laadukkaaseen terveydenhoitoon, on heillä ja heidän lapsillansa huomattavasti suurempi mahdollisuus selvitä ja menestyä – ja niin on myös yhteisöillä, joissa he elävät", Whitbread lisäsi.

3.5.2013 – New Delhi / Geneve – Intiassa asetettiin uusia raiskauksia koskevia lakeja sen jälkeen kun delhiläinen opiskelija kuoli raiskauksen seurauksena joulukuussa. Lait eivät kuitenkaan ole tarpeeksi kattavia, sanoo YK:n erityisraportoija Rashida Manjoo.

Naisiin kohdistuvaan väkivaltaan erikoistunut Manjoo on pahoillaan siitä, että uudet lait eivät vastaa valmistelukomitean suosituksia esimerkiksi ikään ja avioliitossa tapahtuvaan raiskaukseen liittyvissä kysymyksissä.

Tuomari Verman johtama komitea asetettiin hallituksen toimesta tarkastelemaan sukupuolirikoksiin liittyviä lakeja 23-vuotiaan naisen kuolemaan johtaneen joukkoraiskauksen seurauksena. Siitä huolimatta, että kyseinen raiskaus aiheutti julkista tyrmistystä ja laajoja mielenosoituksia, Intia ja kansainvälinen yhteisö ovat joutuneet todistamaan useita vastaavia tapauksia viime kuukausina.

Manjoo totesi, että Intian hallitus on hyväksynyt useita edistyksellisiä lakeja ja keinot naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi ovat olemassa. Hyvistä signaaleista huolimatta "surullinen totuus on, että monen naisen oikeuksia rikotaan edelleen ja rankaisemattomuus on tavallista".

Manjoo palasi vastikään noin kymmenen päivän vierailulta Intiassa, jossa hän kehotti Intian hallitusta ryhtymään toimiin lukuisten risteävien maan naisiin kohdistuvien epätasa-arvoisten käytäntöjen ja syrjinnän kitkemiseksi.

Hän korosti, että "epäonnistuminen väkivallan estämisessä ja siihen vastaamisessa johtuu hallituksen kyvyttömyydestä ja/tai haluttomuudesta tunnustaa ja puuttua syvällä oleviin rakenteellisiin naisiin kohdistuvan väkivallan syihin".

Intiassa väkivaltaa naisia ja tyttöjä kohtaan esiintyy lukuisissa muodoissa: perheväkivaltaa, kastiin perustuvaa syrjintää, myötäjäisiin liittyviä kuolemia, noitajahtia, seksuaalista väkivaltaa, konflikteihin liittyvää seksuaalista väkivaltaa ja pakotettuja avioliittoja.

Viime kuussa 5-vuotias tyttö kuoli pian sen jälkeen kun hänet oli pahoinpidelty ja raiskattu, kun taas 11-vuotias tyttö joukkoraiskattiin viime viikolla. Naisturisteihin on kohdistunut seksuaalista väkivaltaa, esimerkiksi sveitsiläinen nainen raiskattiin joukolla maaliskuussa. Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä järkyttävistä hyökkäyksistä naisia kohtaan. Valitettavasti suuri osa tapahtumista jää raportoimatta.

Vierailunsa jälkeen Manjoo tuomitsi "perustuslakiin kuuluvien oikeuksien laiminlyömisen yleisesti sekä tasa-arvoon, omanarvontuntoon, koskemattomuuteen, elämään ja tasa-arvoiseen oikeudelliseen kohteluun liittyvät väärinkäytökset".

2.5.2013 – Sanomalehti ja kahvi kuuluvat monen aamurutiineihin. Harvoin tulee kuitenkaan ajatelluksi niitä toimittajia, jotka tuovat tuoreimmat uutiset ympäri maailman aamiaispöytiimme.

Yli 600 toimittajaa on tapettu viimeisen kymmenen vuoden aikana, moni heistä konfliktialueiden ulkopuolella. Yhdeksän kymmenestä taposta jää tuomitsematta. Liian moni median parissa työskentelevä kohtaa häirintää, uhkailua ja väkivaltaa. Useat joutuvat satunnaisten pidätysten ja kidutuksen kohteiksi ja jäävät ilman oikeudellista turvaa.

Toukokuun kolmantena vietettävän kansainvälisen lehdistönvapauden päivän tämän vuoden teemana on "Puhu ilman pelkoa". Tarkoituksena on edistää kansainvälistä toimintaa kaikkien toimittajien työn turvaamiseksi kaikissa maailman maissa ja lopettaa rankaisemattomuuden kulttuuri.

Lehdistönvapautta mittaavassa Toimittajat ilman rajoja -järjestön vuoden 2013 indeksissä kolme Euroopan maata säilyttivät kärkipaikkansa. Kolmantena vuonna peräkkäin Suomi oli listan kärjessä maana, jossa kunnioitetaan lehdistönvapautta parhaiten. Seuraavat sijat menivät Hollannille ja Norjalle. Myös listan viimeiset maat pysyivät samoina. Huonoimmat sijat jakoivat keskenään kolme diktatuuria, Turkmenistan, Pohjois-Korea ja Eritrea.

Lehdistönvapautta mittaavan barometrin mukaan tänä vuonna on tapettu 19 toimittajaa ja yhdeksän netti- tai kansalaisjournalistia. Lisäksi 174 toimittajaa on vangittu. Kuten YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon toteaa kansainvälisen päivän viestissään: "Jokainen tapaus on tragedia itsessään, ja yhdessä ne ovat hyökkäys kaikkien oikeutta saada todenmukaista tietoa kohtaan."

Sen lisäksi, että toimittajat usein vaarantavat henkensä, toimittajana oleminen saattaa olla myös vaarallista mielenterveydelle. Harvat toimittajat, mukaan lukien pitkäaikaiset ammattilaiset, tietävät psykologisista vammoista – ne ovat edelleen usein tabuja. Psykologiset traumat ovat todellisia vaaroja toimittajien terveydelle, aivan samoin kuin ne ovat taistelujoukoille, humanitäärisille työntekijöille ja kaikille niille, jotka työskentelevät sota- ja katastrofialueilla.

YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 19. artiklan mukaan: "Jokaisella on oikeus mielipiteen- ja sananvapauteen; tähän sisältyy oikeus häiritsemättä pitää mielipiteensä sekä oikeus rajoista riippumatta hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoja kaikkien tiedotusvälineiden kautta."

Twiittaa se.

Vangittu etiopialainen toimittaja Reeyot Alemu on UNESCO:n Guillermo Cano Maailman lehdistönvapaus -palkinnon voittaja 2013.