Perjantai, 24 lokakuuta 2014
UNRIC logo - Suomi

YK omalla kielelläsi

Maakaappaus – rohmuamista ja niukkuuden jakamista

traktori

20.11.2012 Globaali kilpajuoksu hupenevien maaresurssien omistuksesta on ajanut pienviljelijät ympäri maailmaa ahtaalle. Kansainväliset suuryritykset ostavat maata Afrikassa, Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa ja vaarantavat toimillaan köyhien ihmisten ruokaturvan. 

Ilmiöstä puhutaan maakaappauksena ja se on kytköksissä ihmisoikeusloukkauksiin, luonnonvarakysymyksiin, naisten oikeuksiin sekä kansalaisyhteiskunnan rooliin.

Kepan tuoreessa julkaisussa Kaapattu maa selvitetään globaalin maakaupan taustoja sekä ilmiön voittajia ja häviäjiä. Selvityksen mukaan maanostoryntäyksen laukaisevana tekijänä oli ruokakriisi, joka johti peruselintarvikkeiden nopeaan hinnannousuun vuosina 2007-2008 ja uudestaan vuosina 2010-2011. Seurauksena on ollut ruokamellakoita ja konflikteja, kuten kiisteltyjen maahankintojen ja sisällissotien yhteys Sudanissa, Liberiassa ja Sierra Leonessa osoittaa.

Paikalliset asukkaat saattavat ensin tukea maainvestointeja uusien työmahdollisuuksien ja infrastruktuurin rakentamisen toivossa, mutta jälkikäteen korvaukset saattavat osoittautua riittämättömäksi tai investoinnin seuraukset ovat muuten odottamattomia.

Maahankintoja on raportoitu globaalisti noin 106 miljoonan hehtaarin verran vuodesta 2000 lähtien. Määrästä on varmennettu tähän mennessä noin 49 miljoonaa hehtaaria, mutta todellisten hankintamäärien arvioidaan kuitenkin olevan yli 200 miljoonaa hehtaaria. Tutkimusten mukaan eniten maata hankitan Afrikasta, mutta hankintoja on tehty myös Aasiasta, Latinalaisesta Amerikasta sekä Itä-Euroopasta.

Merkittävin maahankintojen tekijä on agribisnes, eli suuret ruokatuotantoon erikoistuneet yritykset, joiden joukossa on niin monikansallisia kuin valtio-omisteisiakin yrityksiä. Vastoin yleistä käsitystä Nestlén, Dolen, Monsanton ja Unileverin kaltaiset tunnetut länsimaiset agribisnesjätit eivät ole ainoita toimijoita alalla. Maatalouden lisäksi kansainväliset toimijat ovat kiinnostuneita metsä- ja kaivannaisteollisuudesta, esimerkiksi Latinalaisessa Amerikassa kaivossektorin osuus maakaappauksista on 23 prosenttia.

Toisinaan myös ilmastonmuutosta torjuvat hankkeet edistävät maakaappauksia hyvistä tarkoituksistaan huolimatta. Muun muassa trooppisen metsäkadon torjuntaan tähtääviä REDD+-hankkeita (Reduced Emissions from Deforestation and Forest Degradation) on kohdistettu laajoille pienviljelijöiden ja alkuperäiskansojen asuttamille alueille, ja tämän seurauksena viljelijöiden käytössä oleva maa-ala on pienentynyt jopa yli 30 kehitysmaassa.

YK:n ruokaturvan erityisraportoija Olivier de Schutter on korostanut, että maatalouden tuottavuuden hidas kasvu johtuu niukasta panostuksista pienviljelyn mahdollisuuksien ja tuottavuuden parantamiseen. Vuonna 1979 maatalouteen käytettiin kehitysavusta 18 prosenttia, vuonna 2004 enää 3,5 prosenttia. Yksityinen sektori ei ole täyttänyt syntynyttä vajetta.

Maakaappauksien torjunnassa keskeisellä sijalla ovat muun muassa FAO:n hiljattain julkaisema maanhankintaohjeistus, vastuullisten investointien edistäminen, mahdolliset maareformit sekä EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistus ja komission ehdottama biopolttoainelainsäädännön muutos.

Lähde: Kepa

24.10 on YK-päivä.

Mainospalkki
Mainospalkki
Mainospalkki